Yli kolme vuotta sitten haaveilin omasta koirasta. Katselin eri rotuja ja imin tietoa itseeni kasvattajilta, netistä ja kaikkialta. Silloin olin kovasti ottamassa itselleni tanskandoggia. En edes ollut kuullut valkkareista.
Kunnes tapasin koirieni kasvattajan. Menin heille käymään pentuja katsomaan. Ihastuin heti rotuun, niin avoimia ja tottelevaisia. Niinpä ravasimme useammin pentuja katselemaan ja kasvattajaa kiusaamaan.
Eikä mennyt pitkään kun meille tuli loppuvuodesta 2010 pienen pieni pallero kotiimme White Aspens Big Bertha (Bertta). Päivääkään en ole valintaani katunut.
Yhteistyö kasvattajan kanssa on sujunut ongelmitta, olen saanut apua ja tukea. Onhan Bertta ensimmäinen oma koirani. Kaikki sujui hyvin, jaksoin maltillisesti kouluttaa ja opastaa pientä koiran alkua tähän sosiaaliseen maailmaan.
Eihän toki meilläkään vältytty tihutöistä, mitä Bertta keksi sillä välin kun olimme töissä. Bertta alkoi olla noin vuoden ikäinen ja koulutukseltaan tottelevainen.
Ajatuksiini hiipui, josko ottettaisiin Bertalle kaveri. Eikä ajatusta yhtään helpottanut kun kasvattajalle oli tulossa pentue. Niinpä 2011 joulun alla meille tuli toinen valkkari White Aspens Credibly The Best (Kerttu) sijoitukseen.
Bertta otti avosylin Kertun vastaan ja jakamaan petinsä. Uskomatonta miten ne ovatkaan tulleet niin hyvin toimeen. Bertan nuoren iän ja leikkysyyden ansiosta meillä on vähän väliä matot rutussa, kun tämä parivaljakko leikkii.
Sitten taas toisaalla on niin ihana katsella kun ne rauhoittuvat ja käyvät vierekkäin nukkumaaan, puolisiskokset.
Olihan se tai on vieläkin välillä haasteellista omistaa kaksi koiraa, välillä tuntuu ettei kummallakaan ole korvia päässä kun pääsevät leikin tiimellykseen. Ja se jos erehtyy toista rapsuttamaan niin toinen puskee sikäli syliin että minäkin olen täällä huomaa minutkin.
Kertulle kun opetin peruskäskyjä niin vanhempi koira teki vieressä kaikki temppunsa että pääsisi kanssa palkinnoille.
Onneksi nyt alkoi Kiteellä pyöriä hyvät tavat kurssi, josko pääsisin sinne hieman kaksin opettelemaan Kertun kanssa. Saisin lujitettua suhdettani Kerttuun, se kun on tuo isosisko aina paikalla niin siihen on ollut hyvä tukea ja turvautua. Mutta ei sen nyt ihan niin pitäisi mennä.
Nyt sitten odotellaan kovasti kevättä ja kesää! Päästään taas juoksemaan näyttelyissä.
Aurinkoista kevättä lukijoille!
keskiviikko, 7. maaliskuu 2012
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.